perjantai 11. joulukuuta 2015

Pakkien antamisen (ja saamisen) jalo taito


Näin pikkujouluaikaan jos koskaan on paikallaan ottaa koppia kissojen viestinnästä.

Kaikki tuntevat ilmiön: kissa makaa sylissä, ottaa mukavampaa asentoa, kehrääminen voimistuu tasaisesti, ja koko olemus sanoo: ”Tämä on maailman parasta. Mä voisin olla tässä ikuisesti.”

Ja sitten yhtäkkiä: ”Eiku mä menenkin tonne.”

Niine hyvineen kissa hyppää lattialle ja twistailee jonnekin toimittamaan jotakin yhdentekevää asiaa. Tai pahimmassa tapauksessa käy ensin kiinni silittävään käteen, raapaisee tai puraisee ja sitten poistuu.

Ihminen istuu haavia auki ja ahdistuu. Mikä helvetti meni vikaan?

Ei mikään. Kissa vain muutti mielensä. Kyllästyi ja keksi jotain muuta. Sillä ei ole mitään tarvetta peitellä tai selitellä kyllästymistään. Se vain lähtee tai raapaisemalla ilmoittaa, että nyt on kiintiö täynnä, ja sinä urpo olisit voinut huomata sen jo viimeistä edellisen silityksen kohdalla.

Otetaan tästä leikkaus kaunopuheiseen kollegaani, joka tokaisi eilen: “Tässä maassa on suurempi synti sanoa että paska on paskaa kuin tehdä paskaa.” Varsin totta.

Kun kissalle tarjotaan paskaa konvehtina tai kun kissan konvehti muuttuu paskaksi, se torjuu sen aina. Entä me ihmiset? Emme niinkään. Moni inhoaa kissoja yksinkertaisesti siksi, ettei kestä torjuntaa. Ja moni ei torju koskaan, ettei saa hankalan tyypin mainetta.

Pikkujoulukausi on torjunnan huippusesonki. Opetellaan siis torjumaan rehellisesti ja ottamaan torjunta vastaan kuin mikä tahansa nyrkinisku leukaan. Eihän se kivalta tunnu kummastakaan osapuolesta, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?

Jos et torju, päädyt jatkoille tyypin kanssa, joka roikkuu toisella kädellä hiuksissasi ja toisella hapuilee vuosikertakonjakkipulloasi.

Jos et osaa ottaa torjuntaa vastaan, joku päätyy twittaamaan jatkoilta kuvan sinusta saatesanoilla: ”Tämä sääliö ei hyväksy eitä vastaukseksi. Välttäkää kuin vakuutusasiamiestä.”

Jos et uskalla tulla torjutuksi, et päädy jatkoille kenenkään kanssa.

Inhimilliset avaukset juhlatilanteissa noudattavat suppilomallia. Noin 25 torjuntaa ja yksi osuma. Yrittäkää edes. Virhearviosta pääsee kyllä eroon tekemällä niin kuin kissa tekisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti