Näin
pikkujouluaikaan jos koskaan on paikallaan ottaa koppia kissojen viestinnästä.
Kaikki tuntevat
ilmiön: kissa makaa sylissä, ottaa mukavampaa asentoa, kehrääminen voimistuu
tasaisesti, ja koko olemus sanoo: ”Tämä on maailman parasta. Mä voisin olla
tässä ikuisesti.”
Ja sitten
yhtäkkiä: ”Eiku mä menenkin tonne.”
Niine hyvineen kissa
hyppää lattialle ja twistailee jonnekin toimittamaan jotakin yhdentekevää
asiaa. Tai pahimmassa tapauksessa käy ensin kiinni silittävään käteen,
raapaisee tai puraisee ja sitten poistuu.
Ihminen istuu
haavia auki ja ahdistuu. Mikä helvetti meni vikaan?
Ei mikään. Kissa
vain muutti mielensä. Kyllästyi ja keksi jotain muuta. Sillä ei ole mitään
tarvetta peitellä tai selitellä kyllästymistään. Se vain lähtee tai raapaisemalla
ilmoittaa, että nyt on kiintiö täynnä, ja sinä urpo olisit voinut huomata sen
jo viimeistä edellisen silityksen kohdalla.
Otetaan tästä
leikkaus kaunopuheiseen kollegaani, joka tokaisi eilen: “Tässä maassa on
suurempi synti sanoa että paska on
paskaa kuin tehdä paskaa.” Varsin
totta.
Kun kissalle tarjotaan
paskaa konvehtina tai kun kissan konvehti muuttuu paskaksi, se torjuu sen aina.
Entä me ihmiset? Emme niinkään. Moni inhoaa kissoja yksinkertaisesti siksi,
ettei kestä torjuntaa. Ja moni ei torju koskaan, ettei saa hankalan tyypin
mainetta.
Pikkujoulukausi on
torjunnan huippusesonki. Opetellaan siis torjumaan rehellisesti ja ottamaan
torjunta vastaan kuin mikä tahansa nyrkinisku leukaan. Eihän se kivalta tunnu
kummastakaan osapuolesta, mutta mitkä ovat vaihtoehdot?
Jos et torju,
päädyt jatkoille tyypin kanssa, joka roikkuu toisella kädellä hiuksissasi ja
toisella hapuilee vuosikertakonjakkipulloasi.
Jos et osaa ottaa torjuntaa
vastaan, joku päätyy twittaamaan jatkoilta kuvan sinusta saatesanoilla: ”Tämä
sääliö ei hyväksy eitä vastaukseksi. Välttäkää kuin vakuutusasiamiestä.”
Jos et uskalla
tulla torjutuksi, et päädy jatkoille kenenkään kanssa.
Inhimilliset
avaukset juhlatilanteissa noudattavat suppilomallia. Noin 25 torjuntaa ja yksi
osuma. Yrittäkää edes. Virhearviosta pääsee kyllä eroon tekemällä niin kuin
kissa tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti