En laita viikonloppuisin herätyskelloa soimaan. Mitä suotta, kun saman asian ajaa tehokas karvavekkari.
Nuorempi kissamme Elmeri nukkuu kerällä polvitaipeissani. Lauantai- ja sunnuntaiaamuisin tasan seitsemältä se lähtee minua pitkin pääpuoleeni. Ensin se hieroo leukaperiään poskeani vasten. Sitten se puskee pehmoisella päällään nenääni. Ja kehrää koko ajan.
Sama suomeksi kissan elekielestä translitteroituna:
”Minä olen ihana Elmeri! Sinäkin olet ihana! Meillä on tässä ihana tiimi! Minusta on ihanaa helliä sinua! Tiedätkö, mikä myös on ihanaa?! Se, että sinusta on ihanaa nousta antamaan meille ihanaa aamiaisruokaa!”
Elmeri on varmistanut prosessinsa. Sängyn vieressä odottaa Tomppa, kaunis ja ylväs isovelikissa. Jos sattuisi käymään niin, etten kaikesta Elmeristä huolimatta herää, Tomppa hyppää tyynylleni ja alkaa nuolla otsaani. Ele on ihana, mutta fyysisesti lähellä hiekkapuhallusta.
Vastaan siis kieltävästi uniprinssin kosintaan ja hyvästelen vuoteen lämmön. Kun kompuroin kohti keittiötä, kummallakin puolellani kulkee kissa, joka pitää jalastani kiinni tiukalla häntäotteella. Kun lapan raakoja siansisälmyksiä ruokakuppeihin, stereokehräys helisyttää ikkunoita. Kun kissat syövät, katselen sitä pää kallellaan ja tuumaan, että tätä se onnellisuus on.
Onnellisuusko? Jos joku muu haluaa herättää minut vapaapäivänä ennen auringonnousua, niin tervetuloa yrittämään. Onhan vakuutukset varmasti kunnossa?
Kissat eivät juuri puhu, mutta ne ovat hyvin kommunikatiivisia. Kun niillä on tarvis saada tahtonsa läpi, osumatarkkuus on 100/100. Tässä kolme syytä:
1. Kissat eivät pyydä. Ne eivät marise, kiristä, pelottele, uhkaile tai syyllistä. Ne viekoittelevat, suostuttelevat ja hurmaavat. Ne tietävät, että kaikessa viestinnässä on kyse insentiiveistä. Win-win on siis koko ajan ilmeinen. Perustyytyväisen kissan viesti on ihanaa, ei missään nimessä sapuskaa heti tai mouruan niin että Japani uppoaa!
2. Kissat viestivät tunteella. Osittain siksi, että niillä ei ole symbolifunktiota työkalupakissaan. Osittain siksi, että aamuseitsemältä järkeen vetoaminen olisi tuloksiltaan epävarmaa.
3. Kissat rakentavat jatkuvasti yhteisöä. Viestintä muistuttaa, että olemme samaa porukkaa. Viesti palkitsee porukkaan kuuluvan.
Ihmisten maailmassa parhaat osaavat saman: tuottavat houkuttelevia sisältöjä, kutkuttavat järjen lisäksi tunnetta ja rakentavat me-henkeä. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti